•                           
• main
• dressage
• showjumping
• breeding & sales

Crownhills Leonine

Crownhills Leonine oli heräteostos sieltä kalleimmasta päästä. Olin tehnyt taannoisella Irlannin reissulla jo kaupat Birkholmes Ivy Biserasta. Birkholmesin huutokaupassa tutustuin sattumalta erääseen connemarakasvattajapariskuntaan. Crownhillin siittolan rouva ja herra aloittivatkin kohdallani sellaisen myyntipuheen oriista, josta oli vaikea kieltäytyä. Oli hienoa sukua, liikettä ja rakennetta, puhumattakaan erityisen upeasta värityksestä. Vähän kipuillen siinä tuli luvattua lähteä paikan päälle koeratsastamaan tämä taivaisiin kehuttu herra. Kun sitten lopulta olin noussut harmaankultaisen orinuoren selkään, olin myyty ja monta nollaa köyhempi.

Ulkopuolisille Leosta puhuessa tai sitä sanoin kuvaillessa tuntuu, kuin puhuisi puoliksi palturia. Oria on nimittäin vaikea kuvailla muuten kuin ylisanoilla kehuen. Silloin tulee itsellekin tunne, että valehtelenkohan, vaikka totuus on se, että herrasta on suoraan sanoen vaikea löytää mitään pahaa sanottavaa. Leossa hienointa on mielestäni se, että siinä on edelleen kiva ripaus varsamaisuutta. Sellaista nuoruutta, joka tuskin koskaan tummuu pois. Yleisilmeeltään iloinen ja positiviinen herrasori ottaa vieraatkin ihmiset vastaan liki syleillen, eikä se ole koskaan moksiskaan huomiota saadessaan. Nuorekkaaseen olemukseen liittyy myös rentoutta, sillä stressi ja sen lähikäsitteet ovat tälle pojalle tuiki tuntemattomia. Vankkumaton paineensietokyky tekeekin Leosta varsin hienon kisaponin.

Hoidettaessa Leo on mukava, ja sillä on ihmeellinen tapa piristää harmaintakin päivää. Se on niin helppo käsitellä ja laittaa kuntoon, että teoriassa sitä voisivat hoitaa myös pikkulapset. On toki itsestäänselvää, että Tidaholms Gårdissa hevosten arkikäsittely kuuluu alan ammattilaisille, huolimatta siitä, kuinka kilttejä ne periaatteessa ovat. Suotakoon Leolle se, että sillä on toisinaan huonoja päiviä, jolloin sitä vähän ärsyttää. Tällaisia kiukkupäiviä on kuitenkin yleensä pari kertaa vuoteen, ja silloinkin kiukku on hyvin paikallista ja loppuu yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Klippailut, ruumiinlämmön mittailut ja muut niihin rinnastettavat erikoistoimenpiteet ovat Leolle peruskauraa, eivätkä yleisesti ottaen aiheuta edes pientä nyrpeää ilmettä. Ihmekös siis, että Leo on eläinlääkärin, hierojan ja kengittäjän mielestä varsin vaivaton yhteiskumppani.

Ulkoillessa Leo nauttii huomiosta ja laumaseurasta. Se on varsin pirteä ja urheilullinen tarhaaja, joka viettää ulkoaikansa pukitellen ja piehtaroiden. Menojalka vipattaa ja näyttämisen halu on kova etenkin silloin, kun tarhan aidan reunalla nojaa kultaista kruununhaltijaa ihailemaan saapunut tallihenkilökunta. Se suhtautuu tarhakavereihin todella oikeudenmukaisesti ja ystävällisesti, ja innostaa niitä mielellään juoksemaan joukolla ympäri laidunaluetta. Leo on siis melko sosiaalinen laumaeläin, sitä harvoin näkee mököttämässä yksin tarhan kauimmaisessa kulmassa.

Ratsastaessa Leo on vastaanottavainen avuille ja osaa kulkea omalla moottorillaan. Se ei ole herkkä ylitulkitsemaan ratsastajan apuja eikä muutenkaan ole kovin tarkka miten sitä ratsastetaan, mutta huono ratsastustapa näkyy kyllä oriin ryhdissä. Jos sitä esimerkiksi sattuu ratsastamaan vähänkin kovemmalla kädellä, Leo jännittyy ja alkaa kulkea selkä notkolla. Yleisesti ottaen Leo on kuitenkin ratsastajalle armollinen, jo nuorena se tuntui antavan virheitä anteliaasti anteeksi. Yritteliäs ja vahvaa työmoraalia väläyttelevä Leo on painottunut kouluratsastukseen. Parhaimmillaan – ahkeran ja harkitsevan ratsastajan alla – se on nappaillut jopa voittoja Helppo A -luokissa. Ori itse asiassa kykenee joihinkin koulutustasoaan vaativampiin tehtäviin, joita harjoitellaan virkistysmielessä silloin tällöin kotikentällä. Hienoimmillaan Leo on lisättyä ravia tahkotessaan, mutta eipä se huonolta näytä väistöissäkään. Sen liikkeissä on myös oikein helppo istua.

Esteitä Leolla hypätään harvakseltaan, koska pojalla tahtoo olla jarrut usein hukassa. Koulutreeneissä malttavaiseksi sipsuttajaksi mielletty connemara päättää nimittäin esteet nähdessään kiihtyä nollasta sataan. Välillä ovat jalatkin hukassa, mutta pienemmillä estekorkeuksilla ja ei-niin-vauhdikkaissa radoissa löytyvät kyllä nekin, kunhan ratsastaja vähän muistuttelee.

Jälkikasvu

Crownhills Leonine on käytettävissä jalostukseen tuontisukuisille ponitammoille.

Kilpailumenestys

Yhteensä 34 KRJ-sijoitusta