Painswick Gingerlimit

Kilpailusaavutukset

Päiväkirja

10. huhtikuuta 2012
Inga ollut omistuksessani vasta hyvin lyhyen ajan, joten emme ole ehtineet vielä tehdä kilpailuosallistumisdebyyttiämme. Tamman kilpailuhistoria on vielä täysin mitätön, joten laatuarvosteluihin ei ole menemistä vielä pitkään aikaan, mutta sen verran sanottakoon neidin tulevaisuudesta, että olemme kyllä aikanaan osallistumassa YLA:n, KRJ:n ja RPL:n laatuarvosteluihin! Näyttelymenestystä emme tämän ponin kanssa näillä näkymin ole haalimassa, Ingan esivanhemmat kun eivät muutenkaan ole sen kummemmin näyttelykehissä kiertäneet. Sen sijaan ensimmäisiä jälkeläisiä alamme tammalle suunnitella ensi kesänä, sillä ponitamman biologinen kello tikittää jo. Kesäkuussa Inga astutetaan omalla newforestinponioriillamme Jefton's Benjaminilla, mutta sen lisäksi yritämme löytää tammalle herraseuraa ulkopuolisilta ratsuponijalostukseen perehtyneiltä talleilta.

12. toukokuuta 2012
Yhteiselomme Ingan kanssa on lähtenyt käyntiin oikein moitteetta. Olen suunnitellut Ingalle täysin oman kouluratsastusohjelman, jota onkin tullut tahkottua lähes päivittäin. Täysin onnettomasti en sentään ole treeniä suunnitellut, sillä kehitystä on ollut selkeästi havaittavissa, vaikka tamman kevään kilpailukausi onkin lähtenyt vähän jarrutellen käyntiin. Olemme sijoittuneet sekä häntäpäähän että kärkijoukkoon, mutta tähän mennessä sijoituksia on kahmittu vain yhden kappaleen verran. Aloitus se on hidaskin aloitus! Esteradalla olemme pidättäytyneet pakollisissa verryttely- ja mielenvirkistystreeneissä kohtuullisen kivoin tuloksin, sillä tamman hyppypotentiaali tuntuu olevan noususuhdanteessa. Eilen maneesissa esteitä tahkotessamme ponitamma ylitti hienosti 120 senttimetrin esteen ja saavutti uuden henkilökohtaisen korkeusennätyksensä Tidaholmissa. Tosin kovinkaan esteettinen Ingan hyppy ei ollut, sillä aikamoisella loikalla mentiin yli! Seuraavaksi taidammekin keskittyä estetreeneissä tamman hyppytekniikan hienosäätöön.

16. kesäkuuta 2012
Tänään suuntasimme Ingan kanssa maastoon tarkoituksenamme heittää väliaikaiset hyvästit pikkutarkalle kouluväännölle. Halusin palkita tamman kiitettävästä kilpailumenestyksestä ja ehkä vähän myös lepuuttaa omia kilpaillessa kiristyneitä hermojani kokeilemalla, kuinka kovaa tamma menee, kun sille antaa luvan nelistää ilman turhaa pidättelemistä. Tidaholmin maastoalueeseen kuuluu niin kutsuttu juoksusuora, joka koostuu pitkästä, enimmäkseen suorasta ja leveästä yksityistiestä. Parilla loivalla käännöksellä varustettu suora päättyy tasaiseen ja leveään peltoniittyyn. Suoran alkuvaiheilla suhtauduin hieman kyynisesti neidin maksiminopeuteen, tamma kun ei ole mikään kaahailija. Voi jestas, kuinka kovaa menimmekään, kun annoin vähän turhankin ylimalkaisesti ohjaa Ingalle. Pitkän suoran jälkeenkään vauhti ei tahtonut millään palata entiselleen, joten saimme ravailla tovin jos toisenkin niityllä ennen kuin menovauhti putosi edes puoleen. Lopuksi teimme vielä kävelylenkin metsäpolulla, jonka jälkeen palasimme Ingan kanssa takaisin tallipihalle.

6. heinäkuuta 2012
Inga on ottanut varsin varmat ensiaskeleensa kilpaponina, sillä sijoituksia on tähän mennessä kertynyt jo kiitettävät 25 kappaletta. Newforestinponiimme Jefton's Benjamin astui Ingan viime kesäkuun puolivälissä, ja tamma onkin saanut nyt lomailla kesälaitumella ison mahansa kanssa. Tamma varsoo todennäköisesti aivan lähipäivinä, ja saa viettää rauhassa mammalomaansa esikoisensa kanssa. Kilpailu-uraa jatkamme myöhemmin heinä-elokuussa.

8. heinäkuuta 2012
Suuntasimme tänään Ingan kanssa pähkähulluina syksyä enteilevän sateen kastelemalle ratsastuskentälle, jossa harjoittelimme Vaativa B -tason kouluratsastusohjelmaa. Inga oli yllättävän yhteistyökykyinen jo ensimmäisistä askelistaan lähtien, se ei missään vaiheessa kyseenalaistanut käskyjäni tai alkanut lusmuilla. Inga suoritti sille määrätyt tehtävät vähän turhankin tunnollisesti. Tamma oli muutenkin hyvin hiljainen ja suoraan sanottuna merkittävästi poissaolevan tuntuinen koko treenin ajan. Huolestuneena neidin nuutuneesta mielialasta tarkistin heti talliin palattuamme ponin voinnin muun muassa mittaamalla sen lämmön sekä muun fyysisen kunnon. Mitään sairauteen viittaavaa en löytänyt. Mikään paikka ei turvottanut eikä neidillä ollut edes pientä kuumetta! Päätin antaa työnarkomaaniksi pakotetulle ponilleni ylimääräisen vapaapäivän huomiseksi. Jos tyttö ei ole sen jälkeen palannut omaksi itsekseen, vien sen eläinlääkäriin verikokeisiin.

9. maaliskuuta 2013
Tänään taisi olla Ingan tammamaisin päivä ikinä. Ponityttö näytti hapanta naamaa aamusta iltaan ja tuntui tykkäävän hankalana olemisesta vain vastaan vänkäämisen riemusta. Tänään en jaksanut sietää kilpailueläkkeelle siirtyneen tamman nyrpeilyä määräänsä enempää, joten hoidin liikutuksen lyhyimmän kaavan kautta. Olimme eilen huolehtineet perusteellisesta kouluväännöstä, joten hyvällä omatunnolla saatoimme heittää vain lyhyen maastolenkin ponin kanssa. Olisihan sitä ihan mielellään pidempäänkin talvipäivän kirkkaan auringon alla tallustellut, mutta ehdimme Ingan kanssa maastoon vasta iltapäivän hämärän asettuessa lumipyryn ja hyytävän viiman kera.

Kävin viime viikolla katsomassa Ingan ensimmäistä jälkeläistä Tidaholms Guccia, joka on kotiutunut Breven Poniesiin jo aikapäiviä sitten. Guccissahan ei ole emänsä tammamaisuutta havaittavissa lainkaan, ponitamma taitaa olla luonteensa puolesta todellinen ratsuponitamman kiiltokuva. Täytyy toivoa, että myös tulevat jälkeläiset ovat yhtä hyväkäytöksisiä.

17. joulukuuta 2014
Olen viime aikoina treenannut rankasti kisaeläkeläistä Ingaa niin koulun kuin esteidenkin parissa, ja maastoköpöttelyt ovat jääneet vähemmälle. Tänään olikin hyvä pitää lepopäivä ja suunnata maastoon. Inga oli tänään oma vihastuttava itsensä. Se melkein pääsi näykkäisemään minua ranteesta asetellessani satulaa tamman selkään. Tallin pihassa tamma viihdytti minua niskoittelemalla, nostelemalla päätään ja liimaamalla korvat niskaansa kiinni. Ruunivoikkoa Anni-connemaratammaani tallipihan poikki maneesiin taluttava Linnea naurahti kevyesti, kun hän näki minut kipuamassa paikallaan poukkoilevan Ingan selkään. Pienen jutustelun jälkeen olin saanut suostuteltua Linnean jättämään koulutreenin väliin ja suuntamaan kanssani maastoon. Inga ja Anni tuntuvat tulevan suhteellisen hyvin juttuun arjen ja yhteisten treenien perusteella, joten lähdimme kävelemään yhdessä pitkin tallin hiekkatietä, josta oikaisimme pian pienelle metsäpolulle.

Maastoreissu itsessään oli loskainen, mutta äärettömän terapeuttinen. Ingan jalat, häntä, vatsanalus ja minun saappaani olivat maaston loppupuolella aivan kurassa, mutta eipä se harmittanut ollenkaan; päällimmäisenä tunteenani oli mahtava hyvän olon tunne. Oli mukava jutustella rauhassa työkollegan kanssa muustakin kuin työasioista ja samalla hoitaa jutustelut muualla kuin kiinni tallin arjessa. Ingaakaan ei tarvinnut sen kummemmin ratsastella, se kun tuntui muistavan ulkoa suurimman osan maastoreitistä. Tallustelimme lähes koko maastoretken käynnissä, sillä maa oli paikoin liukas. Testasimme huolellisesti jalan perinteisen maastosuoran ja totesimme sen olevan täysin laukkakelpoinen. Ingakin tuntui ottavan kaiken irti laukan huumasta, ja Anni ja Linnea jäivätkin heti kauas meidän taaksemme. Tammaa sai ottaa ihan kunnolla kiinni maastosuoran lopussa.

Hyörimme metsäpolulla ainakin tunnin verran, kunnes saavuimme tallille. Jutustelimme vielä hetken aikaa Linnean kanssa tallipihalla, mutta Inga hoppuili vieressäni siihen malliin, ettei sen pidemmälle jutustelulle jäänyt aikaa. Karsinassa otin Ingalta varusteet pois ja hain sen varustepakista pehmeän harjan lisäksi karkean harjan, jolla saisin raaputettua kuran pois ponista. Hetki siinä meni, ennen kuin tamma oli täysin puhdas. Ponien ruoka-aika alkoi jo olla hollilla, joten lähdin valmistelemaan ruokia Ingalle ja tallin muille poneille.

Valmennukset

7. kesäkuuta 2012, kouluvalmennus kotitallilla, valmentajana omavalmentajamme Asta Leeve (kirjoittanut Alma)
Jo alkuverryttelyissä tuli selväksi, että Inga on itsetietoinen kouluponi, joka osoittaa mielellään tyytymättömyytensä ja uskaltaa hangata vastaan silloinkin, kun selässä istuu erittäin tuttu ratsastaja. Tamma kuitenkin jätti nirppanokkailut sikseen suhteellisen nopeasti ja oli jo laukannostoissa täsmällisesti toimiva ja puolipidätteillä helposti hallittavissa oleva ratsu. Alma istui laukannostoissa poninsa selässä erinomaisesti, kädet ja jalat pysyivät paikoillaan Ingaa turhaa häiritsemättä. Maneesin keskellä suoritettu pohkeenväistö oli niin ikään kaunista katsottavaa, sillä Inga kulki asiallisesti korvat hörössä ja kuunteli Alman tarkkoja apuja kuuliaisesti. Pohkeenväistöistä siirryimme ravissa tehtäviin sulkutaivutuksiin, joissa Inga ei osannut ensimmäisellä kerralla taipua oikein mihinkään suuntaan, se vain juoksi kaula pitkänä eteenpäin! Lopulta Inga tajusi jutun juonen, ja lopputuloksena oli ohjeiden mukaisesti liikkuva ja kauniisti askeltava tamma sekä ratsastaja, joka osasi pitää hyvin tahtia yllä. Mukavan näköistä ratsastusta, Alma!

14. helmikuuta 2013, ystävänpäiväkouluvalmennus, valmentajana Annina Wallin (kirjoittanut Alma)
Tämän päivän valmennuksessa keskityimme Ingan ja Alman kanssa väistöharjoituksiin. Tamma vaikutti jo alkuverryttelyissä varsin mukavalta ja rauhalliselta tapaukselta, sillä Alma sai huomaamattomalla ratsastustyylillään ponin rentoutumaan jo ensimmäisillä askeleilla. Huolellisten taivuttelu- ja asetusharjoitusten sekä verryttelyvolttien jälkeen oli aika jättää lämmittely taakse ja siirtyä käynti- ja raviväistöihin. Tyttö kulki todella kiitettävässä paketissa käyttäen selkäänsä ja kaulaansa kuten kunnon kouluponin kuuluukin. Väistöt olivat kokonaisuudessaan ratsukolle varsin helppoja, ja suurten virheiden uupuessa en kokenut tarvetta jättää tytöille minkäänlaista kotiläksyä tai ylimääräistä treeniä niiden saralla. Annoin ratsukon suorittaa loppuverryttelyn itsenäisesti.

6. syyskuuta 2014, kouluvalmennus kotitallilla, valmentajana Anniina Niemi (omistajan kirjoittama)
Tämän päivän valmennusvuorossa oli ratsuponitamma Inga, joka on jo jättänyt kilpailukentät taakseen aikapäiviä sitten. Aloitimme lämmittelemällä ja verryttelemällä ratsun lihaksia. En ollut sen kummemmin seurannut Ingan työskentelyä sen siirryttyä kilpailueläkkeelle. Ingan ensiravi oli tikittävää, takajalat eivät muuta tehneetkään kuin laahasivat perässä. Lisäksi se vaikutti alussa hyvin raskaalta kaulastaan ja epäilin, ettei ponia saisi kunnolliseen peräänantoon. Sain kuitenkin syödä sanani, sillä Alma osoitti raudanlujan ratsastustaitonsa teettämällä itsenäisesti Ingalla voltteja, joissa hän ratsasti tamman takajalkoja alle ja samalla pyysi ravia eteen. Kun Alma sai kokoamisellaan tamman hakeutumaan lähes äärimuotoon, oli ratsukko täysin valmis paketti siirtymään itse valmennustehtävien pariin. Alussa annoin Almalle tehtäväksi taivutella ponia reilusti pitkällä sivulla loivalla kiemurauralla ja vastaavasti nostaa myötälaukan lyhyen sivun pääty-ympyrällä. Kiemuraura sujui muuten ihan hyvin lukuunottamatta paria ensimmäistä suorituskertaa. Ensimmäisellä kerralla tamma reagoi taivutusapuihin pukittamalla railakkaasti. Toistolla se väisteli apuja kulkemalla vinosti. Kun Alma äkkäsi asettaa Ingaa oikealla tavalla ja painella juuri oikeita nappuloita, tamma alkoi ihan yhtäkkiä taipua kauniisti. Ingaa piti asettaa lähestulkoon liioitellusti, sillä muuten se luisti työnteosta. Inga kulki hyvin koottuna pääty-ympyröillä, ja lähes huomaamattomilla avuilla nostettu laukka oli kaunista katsottavaa jokaisella suorituskerralla. Seuraavassa tehtävässä pysyimme pääty-ympyrällä tällä kertaa työstäen vastalaukkaa. Tamma nosti vastalaukan teknisesti hyvin ja tarmokkaasti, eikä se päätynyt ristilaukkaan saati myötälaukkaan kertaakaan. Vahva ja tasapainoinen vastalaukka säilyi toistosta toiseen, joten meidän ei tarvinnut jäädä junnaamaan pidemmäksi aikaa tehtävän pariin.

Valmennuksen loppuosa pyhitettiin laukanvaihdoille volteilla, raviväistöille ja peruutuksille. Laukanvaihdoissa Inga hankasi pahasti vastaan oikeassa kierroksessa. Laukanvaihdon onnistuessa tamman taivutuksessa oli suuria puutteita. Yritimme saada tammaa taipumaan paremmin lyhentämällä laukkaa, mutta vastaavasti silloin laukanvaihto meni pieleen. Palasimme tehtävän pariin myöhemmin, jolloin Inga suostui edes kohtuulliseen tulokseen. Ensimmäisessä raviväistössä Inga innostui liikaa ja venytti askeltansa sellaisiin mittoihin, ettei väistöstä tullut mitään. Neuvottuani Almaa tekemään tasaisesti jatkuvia puolipidätteitä ja istumaan kunnolla syvälle satulaan, paranivat väistötkin kun poni malttoi kulkea rauhallisemmin. Vaikka valmennus oli aikamoista tahtojen taistelua, pääsimme lopettamaan hyvään suoritukseen, sillä Ingan peruutukset olivat erittäin hyvät. Lopussa Ingaa taivuteltiin vielä ravissa ja laukassa ennen loppukäyntejä.

19. joulukuuta 2014, kouluvalmennus kotitallilla, valmentajana Asta Leeve (omistajan kirjoittama)
Tänään Alma osallistui valmennukseeni kisaeläkeponillaan Ingalla, joka oli alkuverryttelyssä hiukan laiskahko, eikä sen pahemmin jaksanut tai pikemminkään viitsinyt nostella jalkojaan. Varsinkin ravi oli ensin hyvin jähmeää. Niinpä otimme alkuun runsaasti pysähdyksiä sekä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Ravikin alkoi muuttua joustavammaksi kunnon taivuttelun, useiden temmonvaihteluiden ja siirtymisten jälkeen. Pyysin Almaa siirtymään tammalla koottuun raviin ja kokoamaan poniaan vähän paremmin. Tästäpä Inga alkoi heitellä suivaantuneena päätään, mutta alkoi kulkea paremmin, kun Alma myötäsi hiukan enemmän.

Valmennuksen ensimmäisenä teemana olivat ravi-pysähdys-peruutus-siirtymiset, joissa pyrimme täsmällisyyteen ja selkeyteen. Siirtymiset onnistuivat hyvin. Inga kulki nätisti ja kuunteli kiitettävästi Alman apuja, jotka olivat pehmeitä ja ymmärrettäviä. Suoran uran ravityöskentelyssä Inga sen sijaan pisti kapuloita rattaisiin. Tamma kyllä ravasi, mutta vähän turhan hitaasti makuuni. Se piiskoi hännällään hermostuneena heti Alman pyytäessä lisätympää tempoa. Teetin ratsukolla hivenen temponmuutoksia ja herättelyä, minkä seurauksena ponin jalat alkoivat nousta lisätyssä ravissa. Viimeisenä varsinaisena tehtävänä otimme sulkutaivutuksia kahdeksikolla, jossa piti tehdä huomattavasti enemmän työtä, sillä siinä vaadittiin huomattavasti enemmän tamman kokoamista. Tamma näytti nauttivan vaativammasta tehtävästä, sillä se vaikutti paljon innokkaammalta kuin äskettäisessä ravityöskentelyssä. Ingan sulkutaivutukset olivat sulavia, ja ponitamma muisti ottaa erinomaisesti myös takajalkojaan mukaan liikkeeseen. Ennen itsenäisiä loppuverryttelyjä otimme vielä pienet pätkät harjoituslaukkaa ja -ravia. Lopputunnista ponitamman kauniit askellajit pääsivät kunnolla oikeuksiinsa, Alman ratsastus oli virheetöntä ja siistiä, ja ratsastajan sekä hevosen välinen yhteistyökin oli jo aukottomampaa kuin alkutunnista.